sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Mustasurma vei Turbo puben

Kun kasvihuone tyhjennettiin kasveista, päätin ottaa talvetukseen jo kaksi kesää nähneen turbo pube red rocoton. Tuon rocoton pelastin jo viime kauden päätteeksi pakkasta saaneesta kompostikasasta. Kausi ei ollut mikään mahtava tämänkään kanssa, mutta runsaan podimäärän takia päätin antaa rocotolle vielä mahdollisuuden. Sisälle siirtyikin hyvännäköinen rocoto, mutta melko pian se alkoi protestoida siirrosta. Lehtiä tippui ja poditkin alkoivat nahistumaan.

IMG_1611-6621

Vaikka rocoton kunto alkoikin näyttää paranemista uusien lehtien myötä, tulikin yllättäen vastaan loppu. Ikävän tuttu mustuminen oli vallannut kasvin ja sitä myöden katkaissut veden kulun kohden oksien päitä ja uusia lehtiä. Kyseessä on jonkin sortin sieni-infektio joka pääsee kasviin sisälle vioittuneesta kohdasta tai leikkuupinnasta ja alkaa kuivattaa oksia. Yleensä kuivettuminen alkaa oksien päästä tai keskeltä oksaa, josta se leviää joka suuntaan. Lopulta veden kulku oksassa katkeaa ja lehdet nuutuvat.

IMG_1611-6623

IMG_1611-6627

Päätös puskan heittämisestä kompostiin oli helppo. Olinkin tuota jo katsellut ja hieman itsekseni ihmetellyt miksi yritän tuota risukasaa pitää väkisin hengissä. Siemenestä saisin paljon nopeammin uuden ja paremman rocoton.

No, en sitten kuitenkaan vielä täysin lempannut tätä. Otin kuolevasta puskasta nimittäin pistokkaat ja iskin ne Ikeasta ostamaani viljelylaatikkoon. Ostin laatikon ihan pistokkaiden juurruttamista varten ja nyt pääsen kokeilemaan sitä ihan tosi toimissa. Kaveriksi noille leikkelin vielä C. flexuosumista pistokkaita ja toivon mukaan pääsen hieman etenemään suunnitelmassani jossa saisin vartettua rocoton C. flexuosumin juuristoon.

IMG_1611-6629

torstai 24. marraskuuta 2016

Remo Nutrients

Blogiyhteistyö: Pavunvarsi
Remo Nutrients

Positively Inspired!
En ole hetkeen ollut näin innoissani, mutta sain testattavakseni Pavunvarren markkinoiman uuden lannoitesarjan. Remo Nutrients on kanadalainen lannoitesarja joka on voittanut useita palkintoja ympäri maailman. Remo Nutrients on saanut nimensä Remo Colasasntilta joka Remo Nutrientsin toimitusjohtaja ja perustaja. Remo itse toimii yrityksen keulakuvana.

Osiin jaettu lannoitesarja ja annosteluohjeet antavat helpon ja varman tavan lannoittaa. Kaikkiaan seitsemästä eri tuotteesta koostuva sarja ei ainoastaan anna perusravinteita, vaan se tarjoilee myös extraa kasvien kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Annostusohjeita seuraamalla ongelmatilanteet kuten ravinne-epätasapainot ja pH-muutokset pysyvät loitolla. Lannoitteiden käyttöön ei tarvita muita mittareita kuin annostelumitta.
Tasapainoinen lannoitus vähentää kasvin stressiä, eikä kasvuun, kukintaan tai satoamiseen tule turhia viivästyksiä.Lannoitelaskurin avulla oikean määrän annostelu on jopa vielä helpompaa. Täytä tankki 75-80%:sti ja lisää komponentit yksi kerrallaan veteen sekoittaen. Lopuksi täytä tankki määrä mittaan.


Remon lannoitteet käyvät kaikille kasvualustoille aina mullasta vesiviljelyyn!


water-icon Remon lannoitesarja rakentuu kolmen peruslannoitteen ympärille. Micro, Grow ja Bloom. Ne tarjoavat pää-, sivu ja hivenravinteita kasvin elinkaaren ajalle. Nämä ja kuten kaikki muutkin sarjan ravinteet ovat lääketieteellistä tasoa ja siten taatusti puhtaita. Perinteisiin kaksikomponenttisiin lannoitteisiin tottuneille Micro voisi olla A-komponentti ja Grow ja Bloom taas B-komponentteja.


Micro Micro on kaiken perusta ja sitä käytetään läpi koko kauden. Micro tarvisee kaverikseen joko Grow tai Bloom lannoitteen.

N………………………………………….. 3%
K………………………………………….. 0,83%
K2O 1%
Ca……………………………………….. 3%

B..………………………………………… 0,02%
Cu……………………………………….. 0,05%
Fe………………………………………… 0,1%
Mn…………………………………………. 0,05%
Mo………………………………………… 0,0005%


Grow Grow on vegetatiivisen jakson ravinne jolla kasviin haetaan vihermassaa ja kokoa. Grow täydentää Microa. Käyttö ensimmäisen kuukauden ajan.

N………………………………………….. 2%
P………………………………………….. 1,31%
P2O5 3%
K………………………………………….. 4,15%
K2O 5%
Mg………………………………………… 1%
B………………………………………….. 0,02%
Mn………………………………………… 0,05%
Zn…………………………………………. 0,05%


Bloom Bloom on kukinnan tehostaja, mutta toimii niin sanottuna “B”-komponenttina vegetatiivisen ajanjakson jälkeen kasvujakson loppuun yhdessä Micron kanssa.

N………………………………………….. 1%
P………………………………………….. 1,74%
P2O5 4%
K………………………………………….. 4,98%
K2O 6%
Mg………………………………………… 0,07%
B………………………………………….. 0,02%
Cu………………………………………… 0,05%
Mn………………………………………… 0,05%
Mo……………………………………….. 0,0005%
Zn………………………………………… 0,06%



wood-icon VeloKelp on avain kukoistavaan puutarhaan. Se on sekoitus merilevää ja humushappoja. VeloKelp sisältää humushappoa, fulvohappoa, luonnon hormooneja ja vitamiineja kuten B-vitamiinia. Merileväuute on kylmäpuristettu kahdesta eri ruskolevästä (päärynälevä ja solmulevä). Humushappo on puolestaan peräisin leonardiitista, joka on runsaasti humushappoja sisältävä orgaaninen sedimentti.


VeloKelp VeloKelpiä käytetään koko kasvukauden ajan. Taimilla se auttaa juurien kehityksessä ja siirron aiheuttamaan shokkiin. Vegetatiivisessa jaksossa edistää versojen ja oksien kehitystä. Kukinnan aikana se parantaa ravinteiden ottoa. Voidaan käyttää myös sumutteena lehdille.

N………………………………………….. 1%
P………………………………………….. 0,44%
P2O5 1%
K………………………………………….. 0,83%
K2O 1%
Humushappoja 0,79%
Merilevää 2,27%



metal-icon Nature’s Candy on uniikki sekoitus hiilihydraatteja ja aminohappoja. Ne tukevat juuristoalueen bakteerien ja sienien kehitystä, jotka kasville tärkeitä koko sen kehityksen ja kasvun aikana. Se sisältää lisäksi 12 eri aminohappoa, viittä eri b-vitamiinia ja perinteistä “vanhan koulukunnan“ melassia. Moninkertaiset kelaatit helpottavat vähentämään suolojen kertymistä kasviin.


Natures Candy Nature’s Candy tekee hyvää kasville kaikissa sen kehitysvaiheissa, mutta ohjeenmukainen anto vasta kukinnan alettua.

Mg……………………………………….. 1,5%
S………………………………………….. 1%

Fe……………………………………….. 0,1%




woodicon2 MagNifiCal on yhdistelmä kelaatteja jotka auttavat saamaan väriä kalpeisiin kasveihin. Se auttaa ravinteiden otossa, suurentaa normaalikokoisia kukkia, auttaa solujen jakautumisessa ja vahvistaa soluseinämiä. Sekä nopeuttaa ravinteiden ottoa jopa tunneissa.


MagNifiCal MagNifiCal on tarkoitettu käytettäväksi kaikissa kasvin kehitysvaiheissa. Niin vegetatiivisessa kuin generatiivisessakin. Voidaan antaa myös lehtisumutteena.

N………………………………………….. 3%
Ca………………………………………..
Mg....................................................
2%
1,3%

Fe……………………………………….. 1%




fire-icon AstroFlower on suunniteltu tukemaan Micro ja Bloom lannoitteita. AstroFlower parantaa satoa ja saa sen maistumaan paremmalta. Se myös lisää aromaattisten öljyjen määrää. Leonardiitista saatu humushapot parantavat ravinteiden ottoa.


AstroFlower

AstroFlower on tarkoitettu käytettäväksi generatiivisen ajanjakson aikana aina kukinnan alusta alkaen.


P………………………………………….. 2,62%
P2O5 6%
K………………………………………….. 11,62%
K2O 14%
S………………………………………….. 1%

Humushappoja 0,79%

Erittäin mielenkiintoinen lannoitesetti. Tämä lähtee nyt kokeiluun talvetuksessa oleville chileille. Odotukset tämän suhteen on korkealla ja tämä lähinnä VeloKelpin, MagNifiCalin, Nature’s Candin ja AstroFlowerin kaltaisten lisäaineiden johdosta. Tapani mukaan tulen purkamaan tätä sarjaa ravinnetasolle, jolloin nähdään mitä tuonne multaan oikein menee missäkin vaiheessa. Pysy kuulolla.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Rocotoiden jäljillä, osa 1

Rocotoista on kirjoitettu suhteellisen vähän ja kaikkiin julkaisuhin ei edes pääse helposti käsiksi. Kaivelin tätä artikkelia varten paljon internettiä, kirjastoja ja olin yhteydessä moniin chili-ihmisiin. Olin asian tiimoilta yhteydessä myös NMSU:hun ja USDA:aan, mutta näihin kirjeisiin en saanut vastausta. Lopulta sain parilta ulkomaalaiselta chiliexpertiltä vahvistuksen olettamukselleni, verkosta ole käytännössä lainkaan löydettävissä hakemaani tietoa. Tieto löytyy vain paikanpäältä, jos löytyy silloinkaan. Parivaljakosta toisella onkin tästä syystä plakkarissa muutamia chilireissuja Etelä-Amerikkaan. Tämä tieto sinetöi etsintäni ja päätin yrittää repiä kasaan sen mikä oli revittävissä. Kun tiedonmurusia tai hyviä tutkittavia juttuja alkoi löytymään, huomasinkin olevani melkoisen sekaisin siitä mitä pitäisi kirjoittaa ja mitä tutkia. Huonot muistiinpanot palauttivat tutkinnan alkuun ja muut kiireet työnsivät tätä kirjoitusta syrjään ja unohduksiin. Niinpä lopulta päätin jakaa kirjoituksen osiin. Tässä ensimmäinen.

Capsicum pubescens, RocototRocoto, Locoto, Chile Manzano, Chili Perón, Caballo, Canarios, Canaries, Apple Chile, Horse Chile, Siete Caldos. Ne kaikki tarkoittavat chiliä, rocoto chiliä. Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä eikä tässä edes vielä olleet kaikki.

Rocoto on yleisnimitys Capsicum pubescens lajin edustajille. Ne ovat yleisimmistä viljellyistä lajeista ehkä kaikkein tuntemattomimpia. Ne poikkeavat tutummista kaupallisista chileistä mm. karvaisuudellaan. Pubescens onkin latinaa ja tarkoittaa juuri karvaista. [15] Se kuvastaakin hyvin lehtien karvaisuutta, joka on monille Pubescens suvun edustajille tyypillistä. Muista chileistä poikkeavaa ovat myös siemenet. Ne ovat mustia. Kun mustan värin lisäksi otetaan huomioon myös siemenien suurehko koko, ei vastaavia siemeniä löydy muiden chilisukujen lajikkeista. Vaikka hedelmät eivät ole saaneet osaksi suurta ja laajalevikkistä kaupallisuutta, ovat ne kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Nämä mehukkaat sekä lihaiset hedelmät tarjoavat tulisuuden lisäksi myös mahtavan makunautinnon. Etelä-Amerikassa rocotoista käytetään myös sanontoja kuten “Levanta muertos” ja “Gringo huanuchi”.[13] Kuolleistaherättäjä ja gringon tappaja. Nykymittapuun mukaan ihan näin tulisesta chilistä ei kuitenkaan ole kyse rocoton kohdalla.
20150717_173754
Rocoton hedelmä eroaa muista chileistä mm. mustilla siemennillä. Paksulihainen rocoto on varsinainen herkku. Siitä on moneksi tuoreena, mutta pienellä vaivalla paksulihainen rocoto kuivuu myös kuivurissa ja siitä saa aikaiseksi todella upeaa chilijauhetta.


Sukulaisuus


Rocotoiden kehityslinja on tuntematon ja aiheuttaa mielipiteiden jakaantumista,[10] mutta niiden uskotaan polveutuvat villeistä [9] muodosta. C. pubescensistä ei tosin tunneta[ 6, 13] täysin villiä muotoa, mutta esim. Boliviassa villinä elävät C. cardenasii ja C. eximium ovat läheistä sukua C. pubescenseille.[6,10] Eroavaisuuksia näiden väliltä kuitenkin löytyy jo kasvuoloshteista. C. pubescens on suhteellisen kylmäkestävä [6] ja viihtyy viileässä, kun taas C. cardenasii viihtyy kuivassa ja lämpimässä [6] ja C. eximium viihtyy parhaimmin kuivassa ja viileässä ympristössä [28]

C. pubescensien erikoisuudesta ja eristäytyneisyydestä kertoo sekin, ettei se risteydy muiden kuin oman lajinsa edustajien kanssa ja lilakukkaisten ryhmän C. cardenasiin ja C. eximiumin [6] kanssa osittain. C. pubescensin puuttuvan villimuodon johdosta onkin sanottu, että C. pubescens on ollut viljelty laji jo niin pitkään, että sen villimuoto on kuollut sukupuuttoon.[13] Vaikka kasvista löytyy variantteja lukuisat määrät, ne eivät eroa suurestikaan toisistaan. Tämän arvellaan johtuvan perustajavaikutuksesta (“founders effect”) jossa pieni ryhmä kantaa pientä määrää eri geenejä. Kun C. pubescens on eristäytynyt omaksi haarakseen, eikä se kykene ristipölyttymään muiden lajien kanssa, ei ulkopuolelta pääse uusia geenejä suljettuun piriin luomaan poikkeavuuksia. Näin varianttien määrä rajoittuu olemassa olevien geenien perimään.[13]
Sulkeutunut laji saattaa olla seurausta myös ilmanalasta jossa se viihtyy. Kapea lämpötila-alue on rajoittanut kasvupaikkoja vain tiettyihin alueisiin ja tätä kautta myös vähentänyt ihmisen tekemää valintaa, joka on johtanut nykytilanteeseen.[13]  Rocoton risteytyy villien C. cardenasiin ja villin C. eximiumin kanssa n. 90% tapauksissa ja tuottaa n. 55% itämiskelpoisia siemeniä.[10] Tämä on aiheuttanut riitaa siittä miten rocotot ovat syntyneet. Onko kyseessä luonnon muovaama hybridi vaiko samasta lajista eriytynyt haara, läheinen geneettinen sukulaisuus ei ole kuitenkaan antanut selvää vastausta tälle. Mustien siementen ohella huomioitavaa on myös se, että rocoton hedelmät ovat pienempiä Boliviassa ja suurempia muualla.[10] Näin ollen Boliviassa kasvavat rocotot muistuttavat enemmän Ulupicaa (C. cardenasii). C. cardenasiista tunnetaan myös suurempihedelmäinen muoto, joka tunnetaan nimellä Ulupica Large. Siitä käytetään myös nimitystä Rocopica. Tästä C. cardenasii x C. pubescens risteytyksestä löytyy kuitenkin ristiriitaista tietoa [19,20,21,22] ja on jäänytkin hämärään onko kyseessä luonnollisesti syntynyt isohedelmäinen risteymä, vaiko ihmisen tekemä risteytys. Kyseisestä risteymästä on liikkeellä myös muoto joka on varmuudella ihmisen tekemä risteytys.

IMG_0253
C. pubencesien kukat ovat violetin sävytteisiä. Huomaa myös karvaisuus.


EsiintyminenRocotoja käytetään ja viljellään yleisesti Perussa, Ecuadorissa, Boliviassa ja myös pohjoisissa osissa Chileä ja Argentiinaa. Rocotot ovat saaneet myös kaupallista sijaa muuallakin, mutta näiden osalta historia on suhteellisen lyhyt. Meksikossa jossa rocotoa viljellään jokin verran, haittapuolena on kuumuus joka on rajoittava tekijä. Se rajaa kaupallista viljelyä Meksikossa ainoastaan korkeammille alueille.[13] Rocoton tapaa Etelä-Ameriassa tyypillisemmin pieniltä perhevetoisilta kasvatuspalstoilta vuoristoalueella.[13] Rocotot ovatkin poikkeuksellisesti korkeamman ilmanalan (“highland”) kasveja ja niitä tavataan lähinnä Andien keskikorkeilla alueilla Etelä-Amerikassa 1400-1700-2400m:n korkeudesta [12] .  Rocotot kestävät parhaiten kylmää viljellyistä chileista, mutta ne eivät siedä alavampien alueiden trooppista kuumuutta[28],

USDA:n, USA:n maatalousviraston sivuilta löytyy kattavat kokoelmat tutkimuskäyttöön kerättyä tietoa. Niiden joukosta löytyy myös kokoelma C. pubescens lajin edustajia. Arkistosta löytyi lopulta kuitenkin vain 133 eri C. pubescens arkistointia.[1] Vaikuttaa siltä, että C. pubescens lajin edustajat ovat jääneet pahasti paitsioon, vaikka kyseessä on erittäin merkittävä chililaji. Vaikka osasta arkistointeja on kirjattu ylös tarkat tiedot keräyspaikasta koordinaatteineen, osasta löytyy vain epämääräinen viite suunnasta. Tieteellisyyden näkökulmaa häiventää, että moni arkistointi on tehty suoraan toripöydästä ja kasvin alkuperäinen kasvupaikka on jäänyt sitä myöden hämärän peittoon. Pahimmassa tapauksessa kasvupaikka saattaa olla satojen kilometrien päässä. Hieman pakon sanelemana, virtuaalitutkinta täytyy rajata olemassa oleviin tietoihin ja pyrittävä tekemään keskiarvoisia päätelmiä. Muistakaan siemenpankeista ei ollut juurikaan apua, kokoelmien ollessa hyvin hyvin pienet C. pubescensien osalta.

Vaikka Andien ja erityisesti Bolivian sanotaan olevan rocotoiden syntykoti, ei USDA:n keräykset sijoitu tasaisesti Andien alueelle. Tähän toki vaikuttaa se mistä C. pubescenseja on kerätty ja etsitty ja näin ollen kartta ei toimi Rocotoiden täydellisenä esiintymiskarttana.

Koska C. pubescens on todennäköisesti polveutunut villichilistä, oli tutkinta hyvä ulottaa myös lähisukulaisiin C. cardenasiin ja C. eximiumiinkin. Kävin varmuuden vuoksi C. Spp arkistoinnitkin läpi ja lisäsin kartalle myös ne jotka kerrotun kuvauksen perusteella kuulostivat C. pubescen, C. eximium tai C. cardenasii lajin edustajilta. Kartalle ei yrityksistä huolimatta syntynyt Andeja myötäilevää lila-kukkaisten chilien tyylipuhdasta linjaa tai keskittymää. Siemenpankkien tietoihin keräyspaikan suhteen kannattaakin suhtautua kriittisesti. Usein löytöpaikka on merkitty vajavaisesti, epätarkasti tai jopa virheellisesti.


Tarkka sijainti Arvioitu sijainti Mahdollisesti väärä sijainti


Korkeus viilentää oloja sopivasti
Vaikka Väli-Amerikan alueella vallitsee trooppinen ilmasto, tarjoaa korkealla olevat ylängöt viileämpiä olosuhteita. Päiväntasaaja halkoo Ecuadorin, mutta tästäkin huolimatta rocotot on erittäin kasvatettu kasvi Ecuadorissa, tosin vain korkealla merenpinnasta. Andien vuoristoalue muodostaa pitkän ja paikoitellen leveänkin kaistaleen joka tarjoaa rocotoiden kasvulle otolliset kasvuolosuhteet. Vaikka Andit ovat pitkä vuorijono ja ylänköjen muodostama alue, ei se kuitenkaan tarjoa koko matkaltaan rocotoille otollisia olosuhteita. Alla olevalla kartalla on hahmotettu karkeasti alueita jossa rocotot voisi viihtyä korkeanilmanalan johdosta. Korkeuskartasta ilmeneekin hyvin mistä Andien ja Väli-Amerikan alueelta löytyy rocotoille suotuisia alueita ja usein juuri näillä alueilla onkin myös pientä ja hieman suurempaa kaupallista viljelyä. Kartta ei kuitenkaan ota huomioon ilmastollisia epäkohtia, joita voivat aiheuttaa mm. kuivuus ja liiallinen korkeuden tuoma kylmyys.
korkeus
Karkea Andien korkeuskartta. Rocoto viihtyy viileässä. Päiväntasaaja seudulla viileämpää on vain korkealla.


Kartalta on hahmotettavissa pohjoisemmasta Meksikon Oaxacan alue sekä Meksikon Chiapasin, Guatemalan Huehuetenangon ja El Quichen muodostama yhtenäinen alue jotka ovat suotuisia rocoton viljelylle. Nämä ovatkin alueidensa rocotokeskittymiä.

Huomiota kannattaa myös kiinnittää myös Costa Rican pääkaupungin San Josen viereen, jossa kaakosta löytyy pieni korkeampi alue. Costa Ricaa ei niinkään pidetä “rocotomaana”, eikä rocoto näyttele suurta roolia sen ruokakulttuurissa jossa keltaisia rocotoja käytetään lähinnä vain antamaan ruualle keltaista väriä.[28] Costa Rican ylänkö onkin ainoa maan paikka, joka tarjoaa sopivat puitteet rocotoiden viihtyvyydelle Costa Ricassa. Tässäkin tapauksessa voidaan puhua suhteellisen pienestä alasta jossa viljely onnistuu.

Poikkeuksen karttaan tekee Kolumbia, jossa rocoto on vasta uusi tuttavuus. Rocotot saapuivat Kolumbiaan vasta espanialaisten valloittajien matkassa tai mahdollisesti vasta 1800-luvulla.[28]
Ecuadorissa on maan halkova ylänkö jolla rocotoja yleisesti kasvatetaan. Ylängön viereiset alueet ovat taas liian kuumia rocotoille. Ecuadorin ylänkö jatkuu Perun puolelle.

Perussa Andit muodostavat sen laajimman ja korkeimman alueen. Ylängön osuus on Perussa suurin, sisältäen lumihuippuisia vuoriakin. Cusco, entinen ja nykyinen rocotokaupunki on 3400m korkeudessa ja kartalla sijoittuu tumman vihreän rajalle. Kartan tarkkuus ei riitä näyttämään paikallisia korkeuseroa, jotka voivat olla suuriakin pienellä alalla. Koska tarkkaa tietoa ei ole saatavilla, voidaankin olettaa, että rocotot kasvavat usein kaupungin laitamilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaupungit ovat usein matalammalla ja laaksot voivat muodostaa kuumia pätsejä joissa lämpötilat ovat epäsuotuisia rocotoille. Kun laakson pohjalta, kaupungista, aletaan kulkemaan ulos maaseudulle, samalla noustaan korkeammalle ja kohti viileämpiä olosuhteita. Näin voitasiin olettaa että maalaiset tuovat rocotot kaupunkiin sivummalta jossa ilmasto-olosuhteet ovat viileämmät. Vaikka kartalla näyttäisi olevat paljon sopivaa aluetta rocotoille, voi todellisuus olla paljon karumpi, jossa vain laaksojen rinteet saattavat tarjoavat ihanteellisia olosuhteita kuuman ja kylmän välissä.

Andien ylänkö ja vuorijono jatkuu Boliviassa. Boliviaa pidetään kuitenkin sopimattomana rocotoille liiallisen kuumuuden ja kuivuuden johdosta. Ylemmän korkeuskartan ja satelliittikuvien välillä on selkeä suhde jossa karulta vaikuttava ruskea alue myötäilee erittäin selkeästi korkeuskarttani yli 3500m korkeusaluetta. Alle 3500m:n olevat alueet erottuvatkin satelliittikartoista selkeästi vihreinä. Vihreiden alueiden sopivuudesta on vaikea tehdä päätelmää, koska jyrkkien korkeuserojen johdosta olosuhteet muuttuvat nopeasti leudoista trooppisiin. USDA:n rocoto arkistoinnit näyttävät keskittyvän lähinnä Luoteis-Boliviaan,  La Pazin koillispuolelle. Tämä tukee teoriaa Bolivian sopimattomuudesta rocotoille ja olosuhteet olisivat parempia ainoastaan Perun rajan tuntumassa. Teoriaa tukee myös eri lähteistä löytämäni arkistoinnit ja paikkatiedot jossa  C. cardenasii ja C. eximium esiintyvät Bolivian keskellä olevan Andien “mutkassa”  ja levittyen myös sen eteläpuolelle. Tämä Bolivian alue vaikuttaa olevan olojen puolesta suotuisampia kuivassa viihtyville lajeille.

Andien “mutkaa” ei pidä kuitenkaan väheksyä tutkittaessa rocotoja ja sen sukulaisuuksia, vaan alueen spekuloidaan olevan kaikkien chilien syntymäpaikka. [28, 15]  Niin sanottu “Nuclear area”  sijoittuu Andien mutkaan ja sijaitsee suunnilleen keskellä Boliviaa. Tämä ydinalue kattaa substrooppisen- ja lauhkeanilmanalan vyöhykkeet ja tarjoaa näin ihanteelliset olot monille chileille. Kun tarkastellaan aiemmin mainittuja sukulaiskasveja C. eximiumia ja C. cardenasiita, näyttäisikin siltä että molemmat kasvit olisivat lähteneet erkanemaan juuri tuolta ydinalueelta. C. cardenasii on levinnyt etelään jossa on ilmasto on ollut lämmin ja kuiva, kun taas C. eximium on levinnyt itään jossa ilmasto on ollut kuiva ja viileä. Omana villinä spekulaationa pidän mahdollisena, että tästä viileänsietoisesta C. exiumista on kehitttynyt jälleen hieman vielä viileämpiin oloihin sopeutunut kasvi, C. pubescens. Tällä karttaan ja levinneisyyteen perustuvalla olettamuksella onkin hyvin rohkaisevaa arvata C. eximiumin olevan lähempä C. pubescensia kuin C. cardenasiin.





Kansat levittäjinä?
C. pubescens chilin lajeja on mitä ilmeisemmin viljelty Perun ja Bolivian alueella jo 5000-6000 vuotta sitten.[13,3]  Lajin levinneisyyteen kuumasta Boliviasta on varmasti auttanut chilin suosio ja se on kulkeutunut ja jalostunut aina kauemmas alkusijoiltaan. Varsinaista ihmisen kulun mukana tapahtunutta leviämistä on vaikea todentaa. Aikaisimmat merkit ihmisestä Etelä-Amerikasta löytyy 12000 vuoden takaa. Näitä paleointiaanejakin ennen arvellaan olleen jonkinlaista asutusta mutta tieto ei ole täysin kiistaton. Alueen maatalouskulttuuri alkoi kuitenkin kehittymään merkittävästi 8000-5000 vuotta sitten Perun alueella, jolloin viljelyksiä alkoi muodostumaan asuinpaikkojen läheisyyteen. Tuolloin viljelyskasveina olivat papu ja pippuri.[16] Lähde ei kuitenkaan kerro tarkoitettiinko pippurilla virheellisesti juuri chiliä vai jotain muuta mausteista kasvia. 5000 vuotta sitten viljeltyjen kasvien määrä oli jo paljon suurempi sisältäen monia tärkeitä nykypäiväisiä viljelykasveja. Varsinainen inkojen kulttuuri alkoi kuitenkin vasta n. 3000 vuotta sitten alkaen Perun rannikolta, leviten vasta 600-1000 luvulla Bolivian alueelle.[16] Inkavaltio oli laajimmillaan myöhäisen horisontin aikaan 1400-1500 luvulla, jolloin se ylsi aina Perusta Chileen jättäen lähes koko Bolivian sisälleen. Perinteinen käsityksen mukaan inkavaltio olisi yltänyt aika Kolumbiaan saakka, mutta tästä ei ole viitteitä.[16]

Rocotot yhdistetäänkin vahvasti Peruun. Rocotot ovat siellä edelleenkin yleisessä jokapäiväisessä käytössä,  niin nyt, kuin myös Cuzcon ollessa inkakulttuurin keskus [13]. Jos Rocotoja kuitenkin viljeltiin jo 5000 vuotta sitten Perussa, on hyvin todennäköistä, että Rocotot olivat levinneet alueelle jo ennen ihmistä, koska inkavaltakunta levisi vasta paljon myöhemmin C. cardenasiin ja C. eximiumin suosimille alueille.  Toinen hyvin todennäköinen mahdollisuus rocotoiden tai niiden sukulaisten leviämiselle myöhemmin tunnetulle inka-alueelle on inkoja ennen alueella asuneet vaeltaja- ja keräilijäihmiset.[16]  Nämä ihmiset ovat hyvinkin saattaneet löytää ja kuljettaa hedelmiä ja siemeniä mukanaan, ennen varsinaista maanviljelyskulttuurin alkua.

Nämä on toki puhdasta spekulaatiota joka tuskin saa tukea mistään. Olipa totuus rocotoiden alkuvaiheista mikä tahansa, ovat inkat kuitenkin merkittävässä roolissa rocotoiden leviämisessä ja säilymisessä Etelä-Amerikassa. Inkoille tämä kasvi oli jopa pyhä ja siihen liittyi jopa megalomaanisiin mittasuhteisiin paisuneita yksityiskohtia. Myytin mukaan inkojen ensimmäinen kuningas oli yksi neljästä veljeksestä, Agar-Uchu. Brother chili pepper, veli chili näin vapaasti suomennettuna.

Andit levittäytyvät Perusta nähden myös paljon pohjoisempana muinaisen mesoamerikan alueelle. Tällä alueella on elänyt paljon eri kansoja, mutta niistä ei ole kirjoitettu niin laajasti kuin kahdesta tunnetuimmasta. Nämä tunnetummat kansat olivat mayat ja asteekit. Näiden molempien kansojen alueelta on myös rekisteröityjä C. pubesces arkistointeja ja rocotot ovat voimissaan nykypäivänä näillä alueilla.

Mayat olivat näistä vanhempi kulttuuri joka sai alkunsa arviolta 4000 vuotta sitten,[17] sotaisien asteekkien kasvaessa yhtenäiseksi kansaksi vasta satavuotta ennen kulttuurien romahtamista, joka tapahtui 1500-luvulla.  Mayat asuttivat Yukataninniemimaata, asteekkien hallitessa Meksikonlaaksoa. Vaikka chili kuului mayojen ja asteekkien ruokakulttuuriin,[28] on epätodennäköistä että tuo chili olisi kuitenkaan ollut rocoto. Kun tarkastelemme aiemmin jutussa ollutta korkeuskarttaa, ei mayojen hallitsema alue ollut rocotoille otollista aluetta. Koska luonnollisesti sopivaa kasvupaikkaa oli tarjolla vain nykyisen Huehuetenangon ja El Quichen alueella, ovat rocotot saattaneet jäädä vain alueelliseksi herkuksi mayojen historiassa.

Vaikka asteekkien historia jäi lopulta lyhyeksi, löytyy USDA:n tietokannasta yksi mielenkiintoinen arkistointi. Tämä arkistointi ei ole C. pubescens, vaan toistaiseksi tunnistamattomaksi luokiteltu C. spp. Sen kuvauksessa kuitenkin puhutaan mustista isoista siemenistä ja kerrotaan nimeksi “Canario”. Näiden yksityiskohtien perusteella kyseessä on hyvin todennäköisesti rocoto. Oaxacan läheltä tehtystä löydöksestä en löytänyt enempää tietoa. Juuri Oaxacanin alueella rocotoa kutsutaan nimillä Canario tai Canarie.[13] Oaxaca tulee nahuatlin kielestä joka oli atsteekkivaltakunnan kieli. Oaxaca -“Huaxyacac”, se tarkoittaa karkeasti käännettynä siemenen paikkaa.[25] Tällä ilmeisesti tarkoitetaan luitenkin Oaxacassa yleisesti kasvavaa lyijypuuta.

Sain kerättyä kartalle myös Oaxacaa huomion arvoisemman ryppään C. pubescens arkistointeja Jukatanin niemimaan lounaisosaan joka on ollut mayakulttuurin kehto. Chili kuului mayojen viljelyskasveihin [18,23] mutta sen merkityksestä kulttuurissa ei näyttänyt löytyvän tietoa. Mayojen käyttämistä chileistä ei löytynyt tietoa. Hyvin todennäköistä on, että mayat ja asteekit käyttivät vain C. annuum ja C. frutescens lajin chilejä, kuten Oaxacan luolakaivaiksissa on todettu.[26] Luolista löytyneiden tuhansia vuosia vanhoja chilihedelmän jäänteistä ei löytynyt mitään viitteitä C. pubescens lajin edustajista.[26] Onkin hyvin todennäköistä, että rocotot lähtivät leviämään vasta myöhemmin Etelä-Amerikasta pohjoisemmaksi ja saavuttivat Väli-Amerikan vasta 1500-1900-luvulla.[29]  Tästä ehkä esimerkkinä Kolumbia jossa rocotot olivat pitkään tuntemattomia ja ne saapuivat sinne vasta uuden ajan aikaan. [28] Espanjan konkistadorit alistivat vallassa olleet kansat, mutta chilit jäivät kuitenkin elämään. Espanjalaisten valloittajien mukaan siirtyi myös chilejä Eurooppaan. Nämä “espanjanpippurina” tunnetut chilit olivat usein C. annuumeja.
20150926_103352
Hyvissä olosuhteissa Rocoto voi olla erittäinkin satoisa.



Tietoa suoraan Ecuadorista
Koska rocotoista löytyy niin kovin vähän tietoa ja varsinaisista kasvupaikoista ei puhuta mitään, kysyin italialaiselta chilikaveriltani mahdollisia tiedonmurusia. Tutullani oli takanaan pari villichilien tutkimusmatkaa Boliviaan ja hän vaikutti avaimelta kaikkiin aukioleviin kysymyksiin. Ikäväkseni sain kuulla, ettei hän ole koskaan törmännyt rocoton villiin tai puolivilliin muotoon Bolivian matkoillaan. Onnekseni hän kertoi kasvitietelijätuttavastaan joka asuu Ecuadorissa, jolta hän voisi kysellä mieltäni painavia asioita.

Eikä aikaakaan, kun kysymykseni olivat kääntyneet italiaksi ja vastaukset kääntyneet jälleen englanniksi. Emeritusprofessori P.G. Onore vastaili kysymyksiini suurella antaumuksella ja mielenkiinnolla. Hän kertoi ettei ollut törmännyt koskaan Ecuadorissa varsinaisiin rocotoviljelmiin, eikä hän ole koskaan törmännyt rocotoon metsässä. Sen sijaan rocotot kasvavat ihmisten puutarhoissa, talon takana tai pellon kulmalla. Rocotoja kasvatetaan ensisijaisesti perheen tarpeisiin ja ylimääräiset myydään torilla tai vaihdetaan johonkin muuhun tarpeelliseen. Toreilta taas löytää myytävänä monia eri rocotojen variaatiota. Hedelmät ovat lähes aina punaisia ja keltaisia, joiden koot vaihtelevat pienestä kirsikan kokoisesta aina tavallisen paprikan kokoon. Onore arveleekin, että juuri pienet variaatiot olisivat lähimpänä villiä muotoa. Perussa rocoto on aito viljelyskasvi ja rocoto onkin pidetty mauste ja sitä valmistetaan juuri joulun aikaan.

Rocoto tuottaa hedelmiä koko vuoden ja niitä on toreilla myös ympäri vuoden. Helpoiten niitä löytää toreilta sadejakson aikaan, joulusta toukokuun loppuun. Kuivan ajanjakson aikana tarjonta on vähäisempää. Onore olettaa, että veden määrä on erittäin tälle kasville.
Vaikka rocotot ovat Ecuadorissakin merkittävä viljelyskasvi, ei niihin panosteta määrän tai kasvatuksen suhteen. Hänen tietääkseen rocotot eivät saa mitään erikoiskohtelua lannoituksen suhteen. Näin ollen voidaankin olettaa karjanlannan olevan ainoa lannoite.
Periaatteessa rocotoa pidetään kylmän ilmaston kasvina, eikä Onore ole koskaan tavannut sitä trooppisessa ilmastossa. Se kasvaa erittäin hyvin kylmässä ilmastossa niin kauan kunhan pakkasta ei esiinny. Lämpötilan vaihteluväli on 3-20°C ja keskilämpötila 10-15°C:sta. Ecuadorissa rocotoille suotuisa ilmasto löytyy 2500-3500 metrin korkeudesta.
Onere on kylvänyt rocotoa ilmastossa jonka keskilämpötila on ollut 20°C, mutta taimet kuolivat tuolloin omituisesti homesienen hyökkäykseen.

20151006_055904
Rocotot kestävät kylmää mutta eivät varsinaista pakkasta.


Pintaraapaisua…
Rocotot  ovat kulkeneet ihmisen rinnalla jo tuhansia vuosia. Se ei ole ole enää vain villikasvi, vaan se on jalostunut tiettyihin oloihin sopivaksi viljelyskasviksi. Mitä ilmeisemmin se ei pärjää täysin itsenään, vaan vaatii kumppanuutta ihmisen kanssa. Siitä ei tunneta täysin villiä muotoa, mutta myös tarhakarkureistakaan ei löydy kirjoituksia tai puhetta. Vaikka tiedämme, että se kasvaa köyhässäkin maassa, se ei tarkoita sitä että se tarvitsisi menestyäkseen köyhän ja hiekkaisen maan. Kaikkia tyypillisiä olosuhteita ei tarvitse yrittää imitoida ja vain kriittisemmät asiat tulisi täyttää jotta rocoto kasvaisi ja voisi hyvin. Tämä kirjoitus oli vain pintaraapaisua rocotoista. Niihin liittyy paljon asiaa vierestä ja kaukaa. Seuraavassa osassa tutkailen mm. ilmastoeroja ja lannoitusta joita kaupallisille viljelijöille suositellaan.


Lähteet:
[1]
USDA / C. pubescens haku
[2] Proinpa – Catálogo de Ají
[3]
El punto de ají
[4] https://en.wikipedia.org/wiki/Capsicum_pubescens
[5] http://www.fatalii.net/Chile_Peppers/Species/C_pubescens
[6] Genetic Resources of Capsicum
[7] http://www.fatalii.net/Chile_Peppers/Species/C_cardenasii_C_eximium
[8] http://link.springer.com/article/10.1023/A:1003421217077#page-1
[9] http://www.plantsciences.ucdavis.edu/vc221/pepper/pepper08.ppt
[10] Capsicum The genus Capsicum ISBN: 978-0415299916
[11]
http://portal2.edomex.gob.mx/icamex/investigacion_publicaciones/horticola/chile_manzano/groups/public/documents/edomex_archivo/icamex_pdf_chilmanz13.pdf
[12] http://journal.ashspublications.org/content/129/1/88.full.pdf#page=1&view=FitH
[13] The Chile Pepper Encyclopedia ISBN: 978-0-688-15611-4[15] The Complete Chile Pepper Book ISBN: 978-0-88192-920-1
[16] Kultakruunu ja höyhenviitta – Perun kolme vuosituhatta ISBN: 952-9549-62-8
[17] Mayat – Muinainen kulttuuri ISBN: 951-20-7136-3
[18]
https://en.wikipedia.org/wiki/Maya_cuisine
[19] http://www.chiliwiki.fi/index.php?title=Ulupica_Large
[20] http://chilifoorumi.fi/index.php?PHPSESSID=b4f20df9708453db386a2d382badcb58&topic=5843.msg63677#msg63677
[21] http://thehotpepper.com/topic/43493-the-really-cool-rocopica/
[22] http://hnystrom.mbnet.fi/kuvat/lajikkeet/rocopica/rocopica_eng.html
[23] https://fi.wikipedia.org/wiki/Mayojen_korkeakulttuuri
[24] https://en.wikipedia.org/wiki/Oaxaca
[25] http://www.mexconnect.com/articles/371-the-indigenous-people-of-oaxaca
[26] http://www.pnas.org/content/104/29/11905.full
[27] http://www.chileplanet.eu/Origin-story.html
[28] Lost Crops of the Incas: Little-Known Plants of the Andes with Promise for Worldwide Cultivation  ISBN: 978-0894991974
[29]
Peppers: The Domesticated Capsicums ISBN: 978-0292704671

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Hieno sato flexusta

Villichilit harvemmin tuottavat kunnon satoa. Vaikka C. flexuosum tuotti hienon sadon, ei silti puhuta mistään suuresta määrästä chiliä. Ensimmäinen keräys tuotti 140g pieniä marjoja ja toinen kypsymässä oleva erä tuottanee hyvin lähelle saman tuloksen.

20160929_174905

Pienten marjojen haittapuolena on niiden runsas siemen määrä ja tämä tekee niistä suhteellisen hankalia käyttää. Päädyin murskaamaan marjat haarukalla ja laitoin tämän soseen kuivumaan. Kuivumisen jälkeen siementen erottelu on helpompaa ja siemenet irtoavat suhteellisen helposti ravistellessa niitä purkissa. Osa siemenistä ei kuitenkaan irtoa edes näinkään ja tällöin tulisiin chileihin pitää kajota käsin. Siementen puumaisuuden takia niitä ei kannata jauhaa jauheeseen mukaan. Aikaisemmin C. flexuosumin siemenet herättivät intohimoja niiden harvinaisuuden takia. Nykyisin sen levinneisyys on erittäin laaja harrastajien keskuudessa, ja sen “mediaseksikkyys” on haihtunut.

20160930_165230

20161012_161917

C. flexuosum on viihtynyt niin kesällä ulkona, kuin nyt syksystä kasvihuoneessa. Nyt syksyn tullen se intoutui kukkimaankin erittäin runsaana. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voitaisiin pitää kesän violetin ja vihreän vivahteisia kukkia, jotka ovat nyt vaihtuneet täysin vihersävytteisiin. Samalla kukat ovat enemmän auki kuin kesäiset yksilöt. Nähtäväksi jää miten nämä kukkaset pölyttyvät pölyttäjien ollessa talvilevolla.

20161012_162209

20161012_162410

20161012_162338

20161012_162248

maanantai 10. lokakuuta 2016

Tomaattikasvari talviteloille

Pikkukasvari eli tomaattikasvihuoneen kausi kulkee ilmojen mukaan. Sen kausi päättyy ilmojen viilenemiseen ja sisäilman liian suureen kosteuteen. Lämmittämättömänä huoneena sen kauteen ei juurikaan voi puuttua. Nytkin kylmät ilmat ja kosteus olivat tehneet jo tuhojaan ja homeet olivat päässeet melkoisen hyvin valloilleen. Kun kypsyteltävääkään ei ollut paljoa, ei päätös kauden lopettamisesta ollut vaikea.
IMG_1610-6579RAW
Tomaatit poistettiin, roskat siivottiin ja ylimääräiset tavarat kannettiin ulos. Tämän jälkeen kasvihuone ruiskutettiin sisä- ja ulkopuolelta pesuaineella ja liat kuurattiin pois. Huuhtelu suoritettiin painepesurilla. Lopuksi suoritettiin desinfiointi muoveille ja kiinteille rakenteille. Kasvulavojen ollessa kiinteästi kasvihuoneessa turvetta täynnä, suhtaudun hieman kriittisesti desinfioinnin vaikutukseen mahdollisten tuholaisten poistamiseksi. Pesun jälkeen luukut ja ovet saavat olla auki niin pitkään kuin on mahdollista kuivumisen helpottamiseksi.
IMG_1610-6583RAW

IMG_1610-6592RAW

Kasvihuone on kasattu käytännössä metallijätteestä. Se sisältää ainakin kolme pientä kasvihuonetta, mutta saattaa sisältää enemmän tai vähemmän muidenkin kasvihuoneiden osia. Alkujaan näihin huoneisiin kuuluisi 4mm kennolevyt, tai vielä tätäkin ohuemmat. Saamamme tarjous ei kuitenkaan sisältänyt levyjä, vaan epämääräisen kasan alumiiniosia joista tämä kokonaisuus on kasattu. Kennojen puuttuessa pelistä, huone on muovitettu perinteisellä kasvihuonemuovilla. Lopputulos on ollut vähintäänkin melkoinen kompromissi. Kasvihuone on seissyt näillä muoveilla paikallaan nyt 4 kesää ja 3 talvea. Se alkaa näkyä myös heikoissa muoveissa, heikolla istuvuudella. Itse muovissakin on ollut jotain valmistusongelmaa ja se on alkanut haurastua pakassa olleista ylimääräisistä rypyistä. Varikset ja harakat ovat myös olleet tehokkaasti rei’ittämässä muovia. Harjan päälle laitettiinkin lintuja vastaan melko nopeasti kova muovi, mutta linnut ovat istuskelleen tämän jälkeen räystään reunalla puhkoen samalla kynsillään muovia. Nyt muovi käytiin kauttaaltaan läpi ja teipattiin reiät peittoon. Reikiä oli kertynyt jo luokaton määrä. Nähtäväksi jää miten teippi pysyy ja kuinka paljon tällä sai lisäaikaa tälle muoville.

IMG_1610-6589RAW
IMG_1610-6591RAW
IMG_1610-6601RAW
Käytetyt aineet ja teippi:
Kiilto MP-180, Kiilto Pluschlor, Scotch Supreme Lasinkorjausteippi

torstai 6. lokakuuta 2016

Pillit pussissa?

IMG_1610-6578RAW Kauden 2016 luulisi olleen kasassa jo pitkään, kauan sitten tehdyn lopetuksen suhteen, mutta näin ei todellakaan ole. Vaikka kompostiin lensikin valtava määrä paprikoita ja chilejä kesän ollessa parhaimmillaan, jäi kasvihuoneeseen vielä liuta kasveja. Nämä kasvit olivat jossakin mielessä vielä potentiaalisia kasvulle ja sadontuotolle. Vaikka heinä-elokuun vaihteessa olikin näkyvissä valoa tunnelin päässä, ei syksy ole ollut ongelmaton. Taistelu vihannespunkkien kanssa on jatkunut ja ansarijauhiaisten pöllähtelevät pilvet eivät ole olleet outo näky. Näiden lisäksi harmia on tuottanut kasvuston pystyyn kuivuminen, joka onkin vaivannut näitä kasveja koko kesän. Voitto tuholaisista näyttää olevan lähellä, eikä punkkeja ole näkynyt enää hetkeen. Avaimet ongelmien ratkaisuun näyttää olevan nyt löydetty ja niillä on suhteellisen hyvä tähdätä ensikauteen.

14485147_1115555718531094_4694549316436506775_n

Kauden todellinen alasajo on pian käsillä ja se sai alkuaskeleet maanantaina Tomaattikopin automaattikastelu katkaistiin ja kastelulinjat kuivattiin. Tomaattisato oli tällä kaudella hyvä. Kopin tyhjennys ja siivous onkin piakkoin käsillä. Chilikopin alasajo on vielä jossakin kaukaisuudessa, varsinkin nyt kun vihermassaa alkaa vihdoinkin tulla tälle kaudelle. Olen myös onnistunut välttämään jokavuotiset homeet, joka on lähes väistämätön ongelma kosteuden lisääntyessä liiaksi.

IMG_1610-6563RAW

Blogin tulevaisuus on askarruttanut monia. Olin jo kerran päästämässä irti häiriköinnin ja loan heiton takia, mutta jätin sen kuitenkin roikkumaan löysään hirteen pyyntöjen takia. Tulevaisuus on itsellenikin iso kysymys ja johon en ole löytänyt vastausta. Yksinkertaiset ja lyhyet ajattomat päivitykset kiinnostavat kävijöitä, Googlen taas tuodessa sisään enemmän asian perässä. Asia-artikkelit kaikottavat tavallisia kävijöitä, mutta taas vetävät enemmän väkeä taannehtivasti. Todenperäisistä artikkeleista saa kiitosta rehellisestä asenteesta, mutta samalla jälleen torjuvat paljon lukijoita jotka hakevat vain kertomuksia ruusuilla tanssimisesta.

IMG_1610-6572RAW IMG_1610-6573RAW

Olen keskustellut muutamien chili-ihmisten kanssa blogistani ja jossakin mielessä blogin halkaisu voisi palvella parhaiten kävijöitä. Tekniikka & yksityiskohtaisuus vs. yksinkertaisuus. Tämä toki tuo omat ongelmansa ja pelkästään hyvä nimi näyttelee erittäin merkittävää osaa tässä. Käsillä on siis “muna-kana” ongelma, jonka ratkaisemiseen otan mielelläni kommentteja vastaan. Yhtä kaikki, sivulatauskerrat ovat olleet jo pitkään alamaissa uusien artikkeleiden suhteen verrattuna moniin muihin puutarha-aiheisiin blogeihin, eikä kaivattua imua löydy yrityksistä huolimatta. Google tosin tuo suhteellisen mukavan pohjaliikenteen blogille, mutta rehellinen vuorovaikutteisuus jää tätä kautta saavuttamatta. Kun vietetty vapaa-aika päivätyön jälkeen on yhtä suurta puurtamista ja ratkaisuiden etsimistä ongelmiin, ja palkkioksi omille tutkimuksille ja paneutumiselle saa kuraa niskaan. Ei ihme että loppuun palaminen on lähellä. Tästäkään huolimatta en ole lopettanut innovatiivista testailua ja tälläkin hetkellä käynnissä on useita eksperimentaalisia kokeiluja. Yhtä kaikki, katseet kääntyvät vähitellen seuraavaan kauteen ja toivottavasti se tuo uusia tuulia ja kontakteja.

IMG_1610-6569RAW
IMG_1610-6565RAW